Kirjoitit minulle kirjeen.

Maaliskuun puolivälissä pyysin lukijoita kirjoittamaan minulle kirjeen. Tehtävänanto oli seuraavanlainen:

”Olen pohtinut paljon sitä mitä erinäisille kadonneille ja karanneille kuuluu, kuten aiemmin mainitsinkin. Toisaalta olen pohtinut omia ja muiden motiiveja blogata ja toisaalta lukea ja kommentoida tekstejä. Erityisesti mietityttää anonyymit, vakkari ja muut. Miksi luette blogeja? Miksi luet minun blogiani? Luetko kaikenlaisia blogeja aiheesta kuin aiheesta, vai luetko jonkun tietyn aihepiirin blogeja? Mikä on sinulle lukemassasi blogissa tärkeää? Millaisia asioita toivoisit blogimaailmalta ja teksteiltä?

Olisi mielenkiintoista saada vähän kokonaiskuvaa siitä millaisia ihmisiä täällä pyörii, ja toisaalta millaisia asioita ihmiset blogeilta toivoo ja odottaa. Tämä pyyntö ei nyt koske vain ja ainoastaan tätä blogia vaan bloggaamista ylipäänsä.” –Taina

Sain pyyntööni enemmän vastauksia kuin osasin odottaa.

Jäseniä blogillani on tänään 29, mutta viimeisimpään tekstiini lukukuittauksen on merkinnyt 54 ihmistä. Tuntuu hurjalta. Käsittämätöntä on myös, että sivunkatseluita on bloggerin mukaan lähes 55 000. Kun aloitin tätä matkaa aikanaan, en tällaisesta osannut edes haaveilla. Kirjeitä sain yhteensä 22.

Toivottavasti tämä teksti antaa edes hieman oikeutusta hyville teksteillenne. Kaikkia kirjoittajia lainaan nyt anonyymisti, sillä osa oli esittänyt toiveen anonymiteetistä. Suuri kiitos kaikille osallistuneille!

Itselleni lukuprosessi ja jälleen tämä kirjoittaminenkin on ollut avaava ja tärkeä kokemus, joskin kuitenkin lopulta hyvin raskas. Tätä tekstiä olen hionut ja pantannut pisimpään. Toivottavasti tämän julkaiseminen antaa minulle sitä intoa ja rutiinia taas jälleen kirjoittaa blogiin säännöllisemmin. Olen ollut aalloilla muiden tekstejä lueskellen, mutta oma päivittäminen on jäänyt aivan liian pitkäksi aikaa.

Miksi blogeja luetaan?

Moni kirjoittaja toi esiin blogien lukemisen ja kirjoittamisen harrastuksena ja keinona hakea peilauspintaa omaa elämää koskettaviin asioihin, joista ei välttämättä halua/kykene keskustelemaan oman reaalielämänsä ihmisten kanssa. Blogit koettiin myös tiedonhaun ja oppimisen ympäristönä.

”Minulle blogimaailma on sekä viihdettä, että mahdollisuus oppia erilaisia uusia asioita. Monet parhaista käsityömalleistani tai uusista askarteluideoista ovat blogeista peräisin. Monia muita välillä yllättäviäkin taitoja ja tietoja on blogimaailmasta tarttunut matkaan.”

”Itselläni varmasti perimmäisenä ajatuksena on ideoiden synnyttäminen ja toisinaan tiedon hakeminen, tiedon haussa motiivi on aina erilainen. Kysymys on siitä, onko se tieto sovellettavissa omaan elämään. Ja joskus sitä vain tahtoo ”tappaa aikaa” ja saada ajatukset toisaalle.”

”On tämä myös jonkinlaista vertaistukea, eli tykkään lukea muiden ihmisten kokemuksia, jotka ovat vastaavassa elämäntilanteessa ja joilta voi oppia jotain tai joilla on vain kiinnostava kirjoitustyyli ja aiheet.”

”Blogeista löytyy todella mielenkiintoisia tapauksia, erilaisia ihmisiä, syitä velkaantumiseen ja tapoja, joilla velkaantuminen lopetetaan ja velkoja maksetaan. Prosessi, joka alkaa velkojen tunnustamisesta velkojen maksamiseen on jokaisella meillä erilainen mutta silti samanlainen. Ahdistukset, riemut, väsymys, kyllästyminen, onnistuminen ja epäonnistumiset - kaikki kokevat niitä.”

Kokonaisuudessaan tämä oppiminen on teemana sellainen joka puhutteli minua vahvasti. Itse havahduin siihen, että blogimaailma on itse asiassa todellinen yhteisöllisen oppimisen areena. Itsessään kirjoittaminen omassa blogissa voisi olla puolestaan tutkivan oppimisen muoto. Kummastakin termistä lyhyen oppimäärän saa nopeasti googlaamalla. Kaikille jotka ovat kiinnostuneet työelämän kehittämisestä tai oppimisesta ylipäänsä, suosittelen perehtymään näihin syvemmin. Minulla on hurahtanut koko kesä näistä aiheista lukiessa. Teidän ansiostanne. Näistä teksteistä minä sen ajatuksen sain. Kiitos siitä(kin).

Lukijoilla tuntuu olevan laaja skaala siinä, millaisia blogeja he lukevat. Yksi lukee blogeja aiheella ruoka-säästäminen-sisustaminen-sijoittaminen-muoti, toinen taas lapsettomuus-rahastot-laihduttaminen, Kolmas lukee aiheista sijoittaminen-matkustaminen-sisustaminen. Neljäs taas rajaa aiheikseen yhteiskunta-politiikka-henkilökohtainen kehittyminen.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kaikilla on yksi yhteinen tekijä.

”Tärkeitä ovat oman elämän kokemukset, sattumukset ja fiilikset.”

Ihmiset haluavat lukea itseään koskettavista aiheista ja saada motivaatiota ja tsemppiä omien tavoitteiden toteuttamiseksi.

Olen itse aikanaan nähnyt blogit mahdollisuutena myös tutustua maailmoihin jotka eivät minua kosketa. Tehdessäni töitä nuorten kanssa, luin nuorison blogeja pysyäkseni ajan hermolla ja päästäkseni kiinni heidän maailmaansa.

Olen myös lukenut mm. vammaisten lasten vanhempien blogeja ja lapsettomuuteen liittyviä blogeja. Motiivina ja haluna on ollut ymmärtää heidän elämäänsä paremmin. Kauaa en jaksanut. Blogit huutavat vertaisuuden tarvetta ja en sitä kyennyt antamaan. Toisaalta tällaiset blogit vilisevät slangia, joka on minulle hepreaa. Hormonihoitojen vaiheet tai vaikkapa vammaistuen hakemiseen liittyvä sanasto uuvuttivat minut. En ymmärtänyt, enkä kehdannut kysyä. Joskus kysyin ja aiheutin karmean paskamyrskyn. Moni koki, että ihminen joka lukee blogia joka ei kosketa omaa elämää, hakee siitä vain ja ainoastaan sosiaalipornoa. Ne blogit sitten jäi.

”Itse kirjoitan blogia lapsettomuushoidoista koska uskon, että kirjoituksistani ja kokemuksista olisi hyötyä myös muille joille hoitoihin siirtyminen näyttää todennäköiseltä.”

Koen juuri tällaiset kokemuspohjaiset vertaisuuden mahdollisuudet aivan valtavina internetin ja blogimaailman mukanaan tuomina asioina. Olen aidosti iloinen siitä, että ihmisillä on tässä maailman ajassa aivan uudenlainen ote vertaisuuteen kuin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten.

”Toisaalta kirjoitan myös itselleni, helpottaakseni oloani ja jäsentääkseni ajatuksiani. Voisin tietysti kirjoittaa kotona omaksi ilokseni mutten usko, että se olisi samalla tavalla säännöllistä kuin nyt, kun tiedän että ihmiset seuraavat kirjoitteluani. ”

Raha ei tee onnelliseksi, mutta rahattomuus v*tuttaa –blogini sai kirjoituksissa palautetta kannustavuudestaan ja tyylistään. Moni toi esiin, että tavoitteideni etenemistä on mielenkiintoista seurata. ”Sinun blogi on kannustava ja voin samaistua. Lisäksi kirjoitat hyvin ja tykkään määrätietoisesta asenteestasi.”

”Mikä minua sitten yhä uudelleen ja uudelleen vetää blogiisi? Ensimmäisenä mainittakoon sujuva teksti ja osuvat sanavalinnat. Chattilyhenteitä pursuavien ja virheellisesti kirjoitettujen tekstien keskellä arvostan kirjoittajaa, joka kirjoittaa kauniisti ja sujuvasti.”

Kuinka blogiini on päädytty?

”Alun perin päädyin blogiisi sen vuoksi, että etsin kakkostyöpaikan hiljaisina hetkinä jotain mielenkiintoista luettavaa, hakusanana taisi olla säästäminen, pihiys, nuukailu tai jotain sinne päin. Luettuani sen tekstin, johon hakuni minut johdatti, halusin lukea enemmän ja niin aloitin alusta. Olen siis lukenut blogisi läpi kokonaan vähintäänkin kertaalleen, joihinkin teksteihin olen palannut toisen ja kolmannenkin kerran. ”

Itse toimin hyvin pitkälti samalla tavoin. Laitan googleen, blogloviniin tai blogilistalle hakusanoja ja katson mitä on tarjolla. Monta blogia olen löytänyt myös kommenttienne kautta. Aina kun näen uuden kommentoijan jossain blogissa, avaan profiilin ja katson onko hänellä omaa blogia. Jos meitä kiinnostaa yhteiset jutut, luultavasti myös hänen juttunsa kiinnostavat.

Tämä on kolmas blogini. Ensimmäinen oli laihdutusblogi ja toinen liittyi sairastumiseen, toipumiseen ja sairauden kanssa elämisen harjoitteluun. Kaikki ovat olleet varsin erilaisia ja aikanaan tarpeellisia. En suunnitellut koskaan tällaisen blogin perustamista. En vain löytänyt sellaisia blogeja joita olisin tästä aihepiiristä halunnut seurata. Löysin Velkavangin, mutta en muita. Niinpä aloin kirjoittamaan siinä toivossa, että joku löytäisi minut.

Mitä toivoisit bloggaajilta tai blogimaailmalta?

Blogien ja bloggaajien toiminnalle esitettiin toiveita rehellisyydestä ja siitä, että omat ajatukset ja asenteet pidettäisiin vahvoina. Helppolukuisina pidettiin niitä blogeja, joissa teksti on hiottua ja asiallista. Moni koki, että jatkuvat kirjoitusvirheet ovat häiritseviä. Teksti tulee muotoilla kirjoitettuun muotoon.

Puhutussa tekstissä intonaatio ja kehon kieli vaikuttavat oleellisesti sanoman perille menoon. Ehkäpä juuri tästä syystä nuorempi sukupolvi harrastaa vlogeja enenevissä määrin.

Moni koki ”raportit ja katsaukset” turhan tylsiksi jos kyseessä on pelkkiä lukuja ilman analyysiä tai pohdintaa.