Hiljainen heinäkuu..

Hei taas pitkästä aikaa. Raha-asioiden pohdinta on jäänyt taka-alalle näin kesällä. Tämä johtuu varmaankin osittain siitä, että olen tehnyt uutta velkaa teiltä kaikilta salaa. Tällä kertaa en kuitenkaan ole lainkaan harmissani. Ensimmäisen kerran koen, että velka jota olen tehnyt on ollut todellinen sijoitus hyvinvointiini, eikä minua kaduta. Taloudellinen tilaneeni on kuitenkin ollut ihan hyvä, ja olen saanut yllättäviäkin isohkoja menoeriä katettua pikkupuskurilla jota olen tässä lainojen lyhentämisen ja uuden velan tekemisen yhteydessä luotua. Lupaan elokuun lopulla /syyskuun alussa antaa todellisen katsauksen tilanteestani. Pieniä ilon aiheita kuitenkin on. Auto on huollettu ja huolto on maksettu (ilman visaa!). Net Anttila on maksettu edellä aikataulua! Puhelimenkin viimeinen lyhennys on suoritettu ja näinollen puhelinlasku on jatkossa puolet pienempi.

Sitten siitä lisälainasta. Olen lähdössä elämäni ensimmäiselle pitkälle lomamatkalle. Matkaan lähden veloista huolimatta huokein mielin muutama lantti taskussani. Pian matkaan lähdön jälkeen koittaa palkkapäivä ja tililtä katoaa vain 550€ joka menee joustoluottoon ja eläkesäästöön. Kaikki muut rahat ovat matkakassaa, sillä kaikki laskut on jo maksettu etukäteen. Tuota uutta velkaa on tullut siinä muodossa, että olen ostanut elinikäisiä tarvikkeita matkalleni osamaksulla. Nämäkin kyllä tulee syksyn aikana maksettua pois. Voihan toki olla, että jos yllättäviä sairaanhoitokustannuksia reissussa tulee, tulen hullun visalaskun kanssa kotiin, mutta sitten se on varmaan ollut sen arvoista.

Tilanne hykerryttää minua erittäin paljon. Minulla on sellainen olo, että olen tainnut oppia jotakin. Olen säästänyt rahaa pikkuisen joka kuukausi ja niillä olen ostanut tarvikkeita matkalleni pikkuhiljaa. Nimimerkillä; matka alkaa ensi viikolla, mutta maitohappobakteerit ostin jo maaliskuussa. :) Jälkikäteen tarkasteltuna voidaan toki sanoa, että jos olisin saanut säästettyä vielä hieman, ei lisävelkaa varmaankaan olisi tarvinnut ottaa. Nyt kuitenkin iloitsen tilanteesta jossa olen.

Väistämättäkin tulee mieleeni toissakertainen lomamatkani josta on toki jo aika kauan aikaa. Keväällä 2010, (härreguud!) olin silloisen miesystäväni kanssa lapissa. Hotellin pihaan saapuessamme lähetin tekstarilla lainaviestiä vippifirmaan kokeillakseni, oliko pari päivaa aiemmin maksamani lasku kirjautunut jo järjestelmään. Saisinko jo uutta vippiä. Onneksi oli. (Tai niin ajattelin silloin...) Muussa tapauksessa olisin ollut siinä hotellin pihalla suksineni tili nollilla, lompakossa muutama kymppi, visa tapissa ja vain hotellihuone maksettuna. Viiden päivän rinneliput, ruoat ja paluu matkan bensat riippuivat tuosta lainapäätöksestä. Ajatella, että tosiaan lähdin sinne reissuun tästä huolimatta. Kun en osannut vaan sanoa ei. Olen joskus miettinyt, mitä olisi käynyt jos en olisi sitä vippiä saanutkaan. Olisinko kertonut miehelle? Olisiko tilanne muuttunut jo aiemmin? Tai sitten olisin vaan halunnut hiihtää ensimmäisenä päivänä ja koittanut hakea lainaa taas uudelleen.. ja sitten rinteeseen. Kiva reissu oli, ei siinä mitään, mutta sen jälkeen olin vielä karmeammassa kusessa.

Nyt uusi ajatukseni on, että onnen kokemuksista ei pitäisi joutua kärsimään jälkikäteen.