Risteys

Olen pohtinut jo hetken aikaa elämäni todellista suuntaa. Nyt tuntuu siltä, että tarvitaan muutoksia. Sitä en aivan tarkkaan osaa kertoa millaisia muutoksia kaipaan. Ehkä ne liittyvät asumiseen, työhön ja harrastamiseen tai elämään yleensä. Aiemmin kerroin hieman lomamatkastani joka kesti reilun kuukauden. Reppureissaamasta palatessani suhteeni maalliseen omaisuuteen muuttui jollain lailla. Palattuani kotiin vein 10 isoa muovikassillista vaatteita hyväntekeväisyyteen. Matkallani en kohdannut juurikaan taloudellisessa ahdingossa painivia ihmisiä, en nähnyt nälänhätää tai vastaavaa. Silti tuntui tärkeältä pohtia matkan aikana omaa arvomaailmaani ja sitä, mikä minulle merkitsee.

Keskeisimmäksi havainnoksi muodostui aika. Haluaisin, että minulla olisi aikaa itselleni, ystävilleni, harrastamiselle ja vapaa-ehtoistoiminnalle. Aiemmin olen ollut aika uraorientoitunut ja työkeskeinen ihminen. Olen kokenut, että työ määrittää identiteettiäni. Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, jossa ajattelen, etten haluaisi edes mennä töihin. Huomaan myös, että taloudellinen riippumattomuus kiinnostaa enemmän kuin aiemmin. Toki par'aikaa suorittamani opinnot tarjoavat minulle uudenlaisia mahdollisuuksia mm. toimia yrittäjänä. Silti nyt työnteko tuntuu epämukavalta ja toisaalta opinnotkin ovat pahasti jäljessä. Olen selvitellyt opintovapaan mahdollisuutta ja laittanut jo menemään anomuksen koulutusrahastolle aikuiskoulutustuesta. Katsotaan mitä päätös sanoo ja kuinka paljon tukea opintoihin olisi mahdollista saada. Tai voinko saada lainkaan. Jos niin käy, että jään opintovapaalle, menee velkojen maksusuunnitelmat taaaas ihan uusiksi, mutta ehkä olisin sen valmis kestämään jos se kerran tarkoittaisi ajanhallinnallisesti ja psyykkisesti positiivisia asioita. Haluan olla niin innoissani ja ahkera opinnoissani kuin mitä oikeasti olen. Nyt tuntuu, että alisuoriudun.