"Miten sä teit sen, siis pääsit eroon pikavipeistä?"

Siinä kysymys jonka läheinen ystäväni esitti minulle, kun vihdoin ja viimein tunnustin millainen projekti minulla on käynnissä. Suurimmat taloudelliset vaikeutenihan ovat johtuneet nimenomaan siitä, ettei minulla ole pokkaa sanoa, että olen rahaton, tai että minun ei nyt olisi hyvä mennä sinne, osallistua tähän tai suunnitella tuollaista.

Siihen vaadittiin suunnitelmallisuutta, pientä nipistystä, lujaa tahtoa ja ripaus onnea. Viimeinen pikavippilasku tuli maksettua viimevuoden loppupuolella. Minulla oli siihen mennessä kaksi pikavippiä eri yrityksistä, ja kumpainenkin oli 1000e luokkaa. Toinen oli maksettava yhdessä erässä ja toinen kahdessa, pallottelin noita vippejä niin, että kun olin maksanut toisen pois, nostin toisen jne.. (eli maksoin vippiä vipillä!!!) Tilanne oli kaoottinen, minun kuukausituloillani ja 400e/kk muilla lyhennyksillä (=visa+ opintolaina+joustoluotto) ei ollut mitään mahdollisuuksia purkaa vyyhtiä.

Moni ajattelisi varmaankin, ettei 2000e pikalainat ole paljoa, mutta koska kyseessä on suurempi summa kuin kuukausitulostani jää käteen, olin lirissä ja pahasti. Laskin viime kesänä, että tarvitsen 3000e potin päästäkseni "kuiville". Taustalla oli jo huomattavasti kokemuksia mm. rahoitusjuttujen mokaamisista. Olin tilannut esim. hobbyhallista juttuja 450e edestä niin, että niitä maksetaan 40e/kk. Tarpeeksi monta kertaa kun laiminlöin pienen kuukausierän, ilmoitti hobbari velan kokonaisuutena perintään, jolloin perintätoimiston vaatimaa velkaa ei ainakaan ollut saumaa lyhentää. Paitsi, että aina jotenkin laskujen rytmittämisellä ja lisätuloilla onnistuin kuitenkin. Viimeisien vuosien aikana siis käteen tullut raha on yleensä tosiaan ollut yli 2000e/kk ja samalla lyhennykset on olleet jotain samaa luokkaa. Siis kädestäsuuhun on todella eletty, onneksi ei enää. Kuitenkin näistä yllättävistä paniikkilaskuista johtuen kaikki pienetkin ryhdistäytymisyritykset olivat tuhoon tuomittuja.

Syksyllä sain kuitenkin pottini kasaan, vahingossa. Sain lomaraa 850 euroa ja säästin rahat. Maksoin itseasiassa yhden yhdistyksen laskun omalta tililtäni ja siten yhdistys jäi minulle velkaa, koska meillä on eri pankki en olisi voinut saada rahaa tililleni heräteostokseen. (Niin, voitko kuvitella, omat raha-asiani ovat päin p:tä, mutta olen rahastonhoitajana yhdistyksessä jonka n. 20 000€ rahavirtaa käsittelen viikoittain.) Todellinen onnenpotku tuli kuitenkin muuton yhteydessä. Maksoin edellisessä asunnossani vuokraa 2 vkoa etuajassa, koska vuokranmaksupäivä oli kuun ensimmäinen ja minulla oli palkkapäivä kuun puolivälissä. Vanhan asunnon viimeiseltä asumiskuukaudelta ei tarvinnut maksaa vuokraa, eli käytössä oli 450€ enemmän. Vanhassa asunnossa oli takuuvuokra 900€ ja uudessa ei, siispä kasassa oli 2400€. Sitten käänteentekevän kuukauden (lokakuu) osalta olin niin fiksu, että soitin kaikkiin muihin laskupaikkoihin (lehdet, sähkö, vakuutukset jne.) ja siirsin eräpäiviä sen kerran, niin sain kokoon loput tarvittavat rahat. Muutto myös antoi uutta intoa ja tahtoa asian hoitamiseen. Laitoin myös s-postia kummankin vippifirman asiakaspalveluun ja ilmoitin, etten halua heidän palveluitaan enää ja minut tulee poistaa txt- ja @-posti mainoslistoilta. Ei ole ainoatakaan houkutusviestiä tullut.

Toki, kun muutan seuraavaan osoitteeseen on huomioitava, ettei minulla ole takuuvuokraa mitä siirtää uuteen osoitteeseen, mutta toiveenani on, että saisin rahan säästettyä kokoon muuten. Tein samassa yhteydessä kyllä toimintamallien muutoksia. Uudessa asunnossa jossa olen nyt asunut 6kk en ole kertaakaan jättänyt laskua lojumaan avaamattomana, tai pitänyt palkkapäivän shoppailuhetkiä ennen laskujen maksua. Olen hoitanut asiani kunnialla aiempaan verrattuna. Vipeistä eroon pääseminen oli ihanaa. Odotan innolla sitä voiman tunnetta joka koittaa kun luottokortti on maksettu, tai jonain päivänä joustoluottokin, tai kun säästötili on oikeasti säästötili tai kun olen asuntosäästäjä. Minulla on nyt kuitenkin vakaa usko, että pystyn siihen. Toisin oli, vain kuusi kuukautta sitten.