Onnen päivä..

Tänään olen ollut onnellinen. Olen tullut iloiseksi pienenpienistä asioista ja hieman suuremmistakin. Olen lukenut muutamia uusia löydöksiäni suorastaan ahmien ja huomannut, että on paljon muitakin joilla on vastaavanlaisia tai kiperämpiäkin tilanteita.

Minulle on matkan varrella ehdottanut muutamakin lukija, että anoisin velkasaneerausta tai muuta vastaavaa. Toisaalta minulta on kyselty miksi olen maksanut opintolainani ennen joustoluottoa jne. Ajattelin nyt vastailla näihin muutamiin kysymyksiin.

Opintolainani kokonaissumma oli noin 3000 euroa, ja olen aloittanut sen maksamisen minimisuunnitelman mukaisesti vuonna 2008 (olen valmistunut 2006). Laina josta hankaluuteni ovat kunnolla alkaneet (eli se pahamaineinen joustoluotto) 7000€ on otettu vasta 2008, jolloin olin aloittanut juuri opintolainan lyhentämisen. Joustoluottoa en kyennyt hallitsemaan. Syitä on monia, ja niistä voi lueskella noista vanhemmista postauksistani.

Koen, että tällä hetkellä se velka joka minulla on, sellaista velkaa joka minulla on mahdollisuus maksaa pois. Johtuen siis myös siitä, että minulla on kohtalaisesti palkattu työ, missä minulla on vakaa toimeentulo. En siis lähtökohtaisesti edes koe, että naurettavan pientä velkaani olisi järkevää tai tarpeellista hoitaa muilla keinoin kuin maksamalla se ihan itse, ihan kokonaan. Niin sanotusti helppo ratkaisu olisi se, että ottaisin asuntolainan joka kattaisi joustoluoton samalla. Nyt kuitenkin minulla on sellainen tunne, että kaipaan myös onnistumisen kokemusta tässä asiassa.

Jo yli vuoden kestänyt vipittömyys ja muutaman kuukauden luottokortinhöyläämättömyys ja budjetoinninssa onnistuminen on olleet asioita joiden eteen olen ollut hiljaisessa yksinäisyydessäni ylpeämpi kuin esimerkiksi ammatillisista suorituksistani, opinnoistani tai muista elämän osa-alueista. Tämä on antanut minulle enemmän hallinnan tunnetta, kuin muilla elämän osa-alueilla onnistumiset yhteensä. Kommentoin tänään juuri yhteen blogiin siitä, että on oikeus olla ylpeä suorituksestaan. Minäkin olen.

Joku saattaa miettiä, että eihän se ole sitä joustoa lyhentänyt sen enempää ja vieläkin se maksaa viime kesän visaa. No niin teenkin, mutta kaikki laskut maksan ajallaan ja pysyn viikottaisessa budjetissa. Pienillä askeleilla mennään eteenpäin. Tuntuu, että helposti tulee päivitettyä blogia kiukkuisena ja väsyneenä. Tänne taitaa siis tulla päivitettyä helpommin niitä tuskaisia hetkiä kuin riemun kiljahduksia. Kaikesta huolimatta minulla on aika luottavainen mieli siitä, että tulen tästä kaikesta selviämään. Ennemmin tai myöhemmin.

Sitäpaitsi, tänään tuli postissa keikkaduunin palkkanauha. Huomenna napsahtaa tilille 320 ylimääräistä rahaa :) Yhden viikonlopun keikkaduunista. Mietin tuossa innoissani pitkään ja hartaasti mihin tämän sijoitan. Päädyin siihen, että ylimääräisen 300 laitan visan lyhennykseen ja 20 euroa käytän opiskelijahintaiseen hierontaan :)

Iloista keskiviikkoa sinulle!