Eilen aloittelin varovaisesti kamppeiden kasaamista kirppispöytää varten. Nyt vaatehuoneen nurkassa on yksi ikea -kassillinen vaatetta odottelemassa kirpputoripöytää. Harmikseni ajattelin edellistä raivaushetkeäni viime elokuussa jolloin
Vaatehuoneeseen jäi mylläämisen jälkeen aika vähän vaatetta. Itseasiassa ehkä 1/4 siitä mitä siellä oli vielä viime kesänä. Vaatehuoneessa on myös kaksi pahvilaatikkoa jossa on lisää vaatteita, mutta niiden käyttöön ottaminen vaatisi hoikistumista. Joku saattaa miettiä miksi ihmeessä säilön liian pieniä vaatteita, mutta tähän on ihan taloudellisiakin syitä. Olen ollut monen kokoinen viimeisen viiden vuoden aikana ja pienimmilläni olen ollut 15kg hoikempi kuin nyt. Laihduin aikanaan rytinällä (45kg) eikä minulla ollut varaa olla ostelemassa koko ajan uusia vaatteita sillä olin korviani myöten veloissa. Kaikkien talvivaatteiden yms. lisäksi ostin vain yhdet farkut/kk. ja lisäksi sitten otin vastaan vaatteita kavereilta. Sitten painoa tuli taas lisää ja nyt sitä taas lähtee. Nyt kun tuntuu, että alan taas olemaan pikkuhiljaa oma itseni pääkoppani sisältä tuntuu, että alkaa olla voimavaroja tuohon kehonhallintaankin. Kevättä kohden on aina helpompaa muutenkin innostua uudelleen monista asioista.
Pikkuhiljaa minulle alkaa hahmottumaan, että vaikka täällä olen pääsääntöisesti lätissyt taloudellisesta kriisistäni ja kaikki rahattomuustuskastelut ovat konkretisoituneet opintovapaan aikana, olen ollut kriisissä.
Kriisi on varmaan osittain ihan kehityksellinen kolmenkympinkriisi, ---ah miten vihaankaan tuota sanaa. Mutta toisaalta siihen on liittynyt monen monta asiaa. Inhottava ilmapiiri työpaikalla. Kokemus siitä kuinka mielekäs työ jota olet motivoituneena ja sitoutuneena luonut pitkän aikaan, valuu merkityksettömänä sormien läpi. Ajatus työpaikan vaihtamisesta. Raha-asioiden kuntoon laittaminen. Tuntematonta kohti loikkaaminen. Haaveet omasta kodista. Opinnot. Kaikki yhteensä ovat olleet loppujen lopuksi aika iso paukku. Kaiken tämän kohtaamiseen olisi edellytykset viisi vuotta sitten olleet huomattavasti paremmat. Pohjalla tässä on varmaan nyt vaikuttanut sellainen perusteellinen turvattomuuden tunne. Perheessäni ja lähipiirissäni on ollut eroa, surua ja sairautta joka on kasvattanut huolen määrää, eikä omista murheista puhuminen ole ollut helppoa.
Nyt taas voin viisaampana katsoa taaksepäin ja miettiä kuinka olisin voinut tämän ehkäistä.
.....mutta siis: Siksi vaatehuoneessa on avaamattomia laatikoita joissa on liian pieniä vaatteita. Nyt käytössä olevista vaatteista löytyi aika paljon tulevaan työhön sopimatonta vaatetta ja sitten toisaalta kulunutta, parintonta ja/tai käyttämätöntä. Muutamia todella kuluneita/rikkinäisiä kenkiä, paitoja ja laukkuja lähti ihan roskiinkin, mutta myös suutarille menevään pinoon päätyi jotakin.
Käyttövaatteita tuntuu nyt olevan todella vähän, mutta oikeasti niitä on ihan tarpeiksi. Hyllyt tuntuvat ehkä tyhjiltä myös siksi, että laitoin isomman osan paidoista henkareihin. Täytettä hyllyille tulee jokatapauksessa vasta pahvilaatikoista. Aiemmin sanoin sitä, että aion satsata uusiin työvaatteisiin satasen. Ostin kolme paitaa (yhden T-paidan ja kaksi pitkähihaista). Kaikki oli alennuksessa ja rahaa meni 43,30€ (silti siis kuitenkin aika kalliita!) ja farkut on vielä metsästyksessä.
Kivaa maanantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Mikäli haluat nähdä vastaukseni vaivattomasti, voit ruksittaa ruudun ILMOITA, ja vastaukseni tulee sähköpostiisi. -Taina