Ilmatteeksi pääsee halvemmalla (-jussi)

Kummityttärelläni on sunnuntaina syntymäpäivät. Hän on jo neljävuotiaana hyvän elintason omaava neitokainen joka ei vähään tyydy. Tai tyttö varmasti tyytyykin, mutta äiti (sisareni) nyrpistelee nenäänsä jos lapsukaiset saavat hänen mielestään turhia/arvottomia lahjoja. Olen aiemmin jo vinkannut, että kummilapsilleni, joita on neljä, en säästä rahaa tai anna lahjaksi rahaa. Sen sijaan haluan tukea lasten harrastuksia. Olen mm. maksanut kesäjalkapalloa, ostanut urheiluvälineitä, laulukirjoja, soittimia jne. Nyt kuitenkin on kyseessä neitokainen joka harrastaa jo neljän vanhana taitoluistelua, pianon soittoa ja telinevoimistelua. Niihin liittyen ei lahjatoiveita olekaan. Tällä kertaa neitokainen toivoo askartelutarvikkeita. Olen siis kaivellut kaappejani ja löytänyt kaikenlaista hauskaa. Ostin tiimarista pienen pahvilaatikon johon liimasin kuumaliimalla nappeja ja puisia perhoskoristeita. Laitoin siihen pienillä helmillä kanteen hänen nimensä ja lisäsin sisään magneetteja, puisia figuureja, nappeja, silkkinauhaa, värillisiä paperin paloja ja muuta pientä. Lahjan hinnaksi tuli pahvilaatikon hinta. 2,90€

Muutama sananen lisätienesteistä.

Monessa säästämiseen/velkojen maksamiseen liittyvässä blogissa kannustetaan tekemään lisätyötä rahavirran kasvattamiseksi. Sain juuri 2: duunistani reippaat 400 euroa puhtaana käteen. Tämä tokikin tarkoittaa sitä, että minulla on freelance verokortti ja maksan kaikesta saamastani tulosta 26,5% veroa sen sijaan että maksaisin sivutulosta 40%. Tämä on mielestäni ainoa järjellinen tapa tehdä sivutöitä, paitsi jos on kyse kertaluonteisista kaverinpalveluksista joista maksun yleensä saa verottomana. Omalla alallani palkat on jokseenkin matalahkot. Tuo 400e tulo tarkoitti kahta aamuvuoroa (la ja su) sekä yhtä yövuoroa. Koska kaikki vuorot olivat lisällisiä (yö, viikonloppu jne.) tuli käteenkin ihan mukavasti.

Jälleen kerran kuitenkin mietin, että mikä onkaan loppujen lopuksi tämän hinta suhteessa muuhun elämääni. Sanomattakin on selvää, että tämä vaikuttaa vapaa-aikaani ja toisaalta pitkällä juoksulla omaan työhöni. Olen anonut esimieheltäni sivutyöluvan ja se on myönnetty minulle esimiehen veto-oikeudella. Eli jos osoittaisin työssäni uupumisen merkkejä tai esim. kieltäytyisin työmatkasta sivutyön takia on esimiehellä oikeus kieltää sivutyöskentelyni. Olen saanut sivutyöstäni ammatillisesti paljon ja vuoden 2011 palkkanauhojen mukaan rahaa on tullut verollisena n. 10 000e (mihin nekin raht on menneet?)

Sivutöissä on kuitenkin oma kuoppansa joka on kysynnän ja tarjonnan laki. Yleensä vuoroja ei ole tarjolla etukäteen listalla, koska henkilöstömitoituksella pitäisi lista saada pyörimään. Sijaisuudet tulevat siis usein lyhyellä varoitusajalla ja sille soitetaan jonka tiedetään ottavan. Toisaalta jos tiedetään työntekijän pitkästä s-lomasta ja soitetaan ja kysytään 3 viikon listalle 11-14 vuorosta, iskee itselle suuruudenhulluus. Nyt keikkailupaikassani on ollut alkuvuodesta pitkiä sairaslomia ja yksi pidempi työloma, siispä töitä on ollut tarjolla. Laskin tässä kalenteristani, että olen tämän vuoden puolella tehnyt jo 12 keikkavuoroa. Minulla on ollut 2 päivän peräkkäisiä vapaita kahdesti joululoman jälkeen. Lisäksi olen kolmesti tehnyt laittoman työvuoron, eli olen tehnyt yksittäisiä öitä arkisin. Esim. tiistaina 21-08 yövuoro ja perään 8.30-16.30 omiin töihin. Siinä voidaan kyllä miettiä mikä on työtahti iltapäivästä? Varsinkin jos edellisenä päivänä ennen yövuoroa ei ole nukkunut edes parin tunnin päiväunia.

Plussia on paljon, mutta toisinaan tunnen kyllä suuuuuurta harmitusta, kun ajattelen omia työkavereitani, työnantajaani ja vähäistä vapaa-aikaani.

Aina tulee jotain...

...ennakoimatonta menoa. Voihan perskules, että tämä onkin hankalaa. Jo kahden päivän jälkeen tuntuu, että hukun kuitteihin ja menoihin. Mitä tästä oikein tulee? No lupaavalta kuitenkin sinällään näyttää kun laskut on maksettu ja lyhennykset hoidettu ja vielä vuokraan varattujen rahojen jälkeen on n. 600€ tilillä. Nyt hajosi akvaariosta hapetin. Kävin ostamassa uuden ja siihen lävähti 60€, sinänsä raha on pieni, mutta ei toisaalta kuitenkaan. Eikä sitä oikein ostamattakaan voi jättää, muuten kuolee neljän sadan euron edestä kaloja. Eniten kuitenkin huolettaa, auton katsastus. 15.3 mennessä pitäisi katsastus hoitaa ja sitä ennen pitää ainakin tuulilasi vaihtaa. Mur. Onneksi kuitenkaan ei ole luvassa mitään isompia työmatkoja tai muuta vastaavaa johon pitäisi omaa rahaa sijoittaa.

Suunnitelman yksityiskohtia ja tavoitteita

Ajatuksena on siis tarkastella kulutustottumuksiani samanaikaisesti kun lyhennän velkojani. Tavoitteena ainakaan nyt alkuun ei ole tulla mahdollisimman vähällä toimeen. Sen sijaan ajatuksena on katsoa hieman mihin rahaa oikeastaan meneekään ja toisaalta karsia turhista menoista. Haluan lainannosto kierteestä pois, eli tavoitteena ei myöskään ole maksaa lainoja pois enemmän kuin kykyä on. Lisälyhennykset kohdistuvat siis ensisijaisesti kulutusluottoon (iso laina) ja luottokorttia maksellaan suunnitelman mukaisesti. Kerrytän siis kuun aikana mahdollisuuksien mukaan rahaa säästöön ja lyhennän lainaa sitten ekstraa mahdollisuuksien mukaan.

Listasin muutaman asian joilla pyrin säätelemään kulutustottumuksiani:

1. En maksa enää kortilla
2. Nostin luottokortti nro 1:n lyhennyksen 100€ kuussa
3. Listaan kulutustani ja päivitän blogia
4. Kokonaislyhennystavoite alkuun on kuukausittain 500€
5. Olen ohjannut satunnaiset lisätuloni säästötilille


Tuossa muutama juttu näin aluksi. Saatoitkin ehkä huomata, että raportissani on kohta aineettomat hyödykkeet. Näillä aineettomilla hyödykkeillä tarkoitan kulutustuotteita joista ei jää minkäänlaista pääomaa. Päihteet (tupakka ja alkoholi), energiajuomat ja uhkapelit sekä taksilla matkustaminen ja muut vastaavat jutut kuuluvat tähän kategoriaan. Kuulostaa kamalan vastuuttomalta, että sellaisiin asioihin voi mennä rahaa ja minä vielä oikein suunnittelen, että niihin voi rahaa mennä. MUTTA MINÄ TIEDÄN, että näihin tulee menemään rahaa. Tulen kuluista karsimaan, mutta tupakointia en kuitenkaan lopeta. En nyt. Piste. :) Heh... aika hauskaa. Olen tavallaan aika innoissani.

1. seurantakuukausi

15.2.2012-15.3.2012

TULOT:
Varallisuus kauden alussa: 337,70€
Palkkatulo ansio 1: 1763,38€
Palkkatulo ansio 2: 412,34€
Kilometrikorvaukset:
Pullonpalautukset: 5,60

MENOT:
Eläkesäästö: 50€
Asumiskustannukset: 488,51€
Pankkikulut: (-6,13€ pankkipalvelumaksut)
Maksetut laskut: 206,51€              (sähkölasku, net-anttila)
Kulutusluotto:    -287€                  (Velkaa jäljellä: -6750,01€)
Luottokortti 1: -100€                    (Velkaa jäljellä: -859,99€)
Luottokortti 2: -202,18€               (Velkaa jäljellä: 0€)

Elintarvikkeet: 244,01
Vaatteet: 23,85
Hygieniatuotteet ja kosmetiikka: 39,79
Autoilusta koituvat kulut: 311,84
Ulkona syöminen: 33,80
Harrastukset, vapaa aika: 152,88
Aineettomat hyödykkeet: 185,50€
Muuta: 187,66€

Lyhennykset 1. seurantakuukauden aikana: 589,18€ (tavoite 500€)

Varallisuus seuraavalle kaudelle siirryttäessä 138,67€

Kaikki alkoi autosta.

Olen aina suhtautunut raha asioihin melko leväperäisesti. Olen ottanut turhaa velkaa ja velkaantunut yli varojeni. Uskon, että lama-ajan lapsena elimme vaihetta jolloin omakotitalossa asuessamme ei saanut näyttää kellekkään, ettei rahaa itseasiassa ollut. Muistan aivan kirkkaasti kuinka kaikki juoksivat kilpaa jääkaapille hakemaan tomaatteja silloin harvoin kun isä niitä osti. Tomaatit olivat harvinaista herkkua, koska ne olivat niin kalliita. Aikuistuessani minun oli hankalaa tunnustaa rahattomuuttani.

Olen velkaantunut matkan varrella enemmän ja vähemmän. Minulla on takanani myös kivulias pikavippikierre josta olen luojan kiitos päässyt eroon. Kaikki alkoi siitä kun suhteellisen myöhäisellä iällä ajoin ajokortin ja ostin auton. En saanut lainaa pankista, kulutusluottoa kylläkin. Paha-paha. Minunlaiselleni ihmiselle kulutusluotto ei sovellu laisinkaan. Ajoin auton vuosi ostamisen jälkeen lunastukseen. Maksoin autosta kulutusluotolla 7000 euroa ja vakuutusyhtiöltä sain siitä vuoden myöhemmin 2500 euroa. Silloin olin maksanut kulutusluottoa 0€ takaisin. Ongelmana oli, että kun kulut auton tulon jälkeen kasvoivat (bensat, vakuutukset, korjaukset jne) en karsinut mistään. Hoidin auton kuluja visalla ja lopputulema oli että kun 187e lähti kuukausittain suoraveloituksella tililtäni nostin sen takaisin viimeistään 20 päivä, koska laskut veivät suurimman osan tuloistani. Laskutkin olivat siis pääasiallisesti osamaksuja tai muita vastaavia.

Nyt kuusi vuotta myöhemmin olen edelleen velallinen. Yli 7000e kulutusluotto on edelleen käytännössä maksamatta, mutta tässä matkan varrella olen saanut vipit hoidettua pois ja opintolainankin maksettua kokonaan. Opintolainaa maksoin rivakalla otteella ja siksi innostuinkin nyt tsemppaamaan raha-asioissa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olen siinä tilanteessa, että tilillä on rahaa vaikka huomenna on palkkapäivä. Nyt tavoitteena on saada itseni velattomaksi 2013 vuoden loppuun mennessä jolloin voisi olla mahdollisesti asunnon osto kyseessä. Jos saisin siihen mennessä rahaa säästöön olisi se aivan loistava juttu. Minulla ei ole takaajaa asuntolainalleni ja tästä syystä velattomuus olisi erittäin hyvä tekijä lainaa hakiessa. Lisäksi auton vaihtokin olisi ajankohtaista piakkoin. Olen vakaasti päättänyt, että nyt hommat tulee ruotuun, olenhan jo hyvällä alulla.

Teen seurantaa tässä blogissa tuloistani ja menoistani kuukausittain. Tavoitteenani on karsia turhista kuluista ja erityisesti kohta aineettomat hyödykkeet on kovan syynin alla... Olen muuten aikamoinen rahan hukkaaja mitä tulee energiajuomiin jne. Katsotaan kuinkas Tainan käy! Pidä peukkuja!