Rahanmenon voi estää.

Rakkaat kanssabloggaajat, vakkarilukijat ja anonyymit.

Olemme suuren asian äärellä.

Olen tehnyt pitkään elämäni suunnan muutosta hövelistä trapetsitaiteilijasta, jalat maassa eläväksi tavalliseksi naiseksi. Sanotaan, että ihmisen pitää toistaa uusia tapojaan säännön mukaisesti useita kertoja, ennen kuin tavoista tulee todella opittuja ja sisäistettyjä taitoja. Olen kuitenkin koko matkan ajan havainnut ajattelutavoissani pieniä muutoksia, jotka ovat kantaneet konkeettisiin tekoihin.

Osa näistä ajattelutavoista tai "suunnista", ovat olleet systemaattisia ja tavoitteellisia, kuten snowballing, payment a day tai suuri lainakisa. Osa niistä on taas puolestaan olleet pieniä tapoja jotka ovat juurtuneet valintojen tai vahingon kautta. Nykyään minulle tulee vain Hesari ja sekin vain verkkojulkaisuna. Merkitsen kalenteriini kahden viikon välein parin tunnin ajan jolloin menen kirjastoon lukemaan lehtiä. Näistä valinnoista syntyy tapoja jotka ovat suorastaan uusia harrastuksia.

En usko tulevani tässä asiassa valmiiksi vielä pitkään aikaan. Uudenlaisia tapoja toteuttaa asioita on loputtomiin. Aikojen muuttuessa, muuttuvat myös tavat. Taloudellisen ahdingon aikana vapaaehtoistyö nostaa aina päätään. Ihmiset verkostoituvat laman aikana vapaaehtoistoiminnassa enemmän kuin nousukauden aikana. Ennen olin muutaman hyväntekeväisyysjärjestön kuukausilahjoittaja. Yksi itsekkäistä teoista joita 2010 tein velkahelvetissäni oli, että lopetin nämä kuukausilahjoitukset. 30€/kk enemmän velan maksuun. Lahjoitin käytännössä 360€ vuodessa rahaa, jota minulla ei ollut.

Vuonna 2014 lahjoitin omaa aikaani ja osaamistani vapaaehtoistyöhön. Työni puolesta minulla on henkistä pääomaa ja ammatillista osaamista, josta on hyötyä monenlaisessa vapaaehtoistoiminnassa. Minulla alkoi tänään vapaaehtoistoiminnan joulurauha. En ole leipäjonossa tai joululahjahankkeissa mukana, sillä halusin pyhittää loppuvuoden levolle. Laskin kalenteristani, että olen antanut kuluneena vuonna aikaani 322 tuntia vapaaehtoistoimintaan. Tapoja on ollut useita. Olen kirjoittanut tiedotusmateriaaleja, toiminut luottamustehtävissä, kouluttanut, toteuttanut ko. toiminnan perustehtäviä, roudannut, suunnitellut, markkinoinut, ideoinut, nauranut, nauttinut ja liikuttunut. Omassa duunissa tuntipalkkani huitelee lähellä neljäätoista euroa. Voidaan siis ajatella minun antaneen yli 4000€ hyvään. Toisena konkreettisena tekona pistin pystyyn kirkon ulkomaan avulle oman kamppanjan. OMAKAMPANJA Tämän kampanjan pistin pystyyn alku syksystä ja keräsin sen avulla riittävään koulutukseen rahaa muutamia satasia. Lähinnä siis muutamalla klikkauksella ja omia sosiaalisia verkostojani hyödyntäen. Kampanjani on jo päättynyt. Et siis voi enää osallistua, sen sijaan voit laittaa pystyyn oman kampanjasi. Kaikenkaikkiaan upea vuosi! Toki muutamia lantteja on mennyt keräyslippaisiinkin.

Ihminen voi muuttua ja muuttaa ajatteluaan ja toimintaansa. Viimeisimpänä ja hyvin tärkeänä muuttujana on ollut jouluni. Olen luonteeltani ihminen joka ahdistuu kuullessaan sanan joulu. Ensimmäiset infarktin oireet koetaan yleensä lokakuun alkupuolella ja loppua ei tule, ennen kuin kaikki krääsä on löytänyt paikkansa ja viimeisetkin piparit on heitetty roskiin. Kyllä. Roskiin. En kestä joulua, koristeita ja kaikkea sitä kuraa yhtään sen pidempään kuin on pakko. Joulu on ollut suorittamista aina. Yleensä juoksen jouluaattona aamulla Prisman läpi ja ostan mitä käteen sattuu. En ole ollut ihminen joka suunnittelee paketteja "jo hyvissä ajoin". Budjettia olen aina pitänyt joululahjojen osalta, mutta budjetti vaan ei ole koskaan pitänyt.

Matkan ansiosta ostin tänä vuonna tuttavaperheelleni lahjat jo kaksi viikkoa sitten. Kävin heillä kylässä vähän kauempana ja koska harvoin nähdään, oli aiheellista viedä lahjat sinne mennessäni, ettei tarvitse postittaa. (Siihenkin olen kuluttanut miljoonia, aina viimetipassa ja expressillä!) Lahjottavina oli kaksi aikuista ja kaksi lasta. Ostin emännälle kirjan ja pariskunnalle suklaata ja kahvia. Vanhemmalle lapselle vaatetta ja pienemmälle lelun. Joulukukkanenkin oli kiva, sellainen istutusjuttu ihanassa lyhtysomisteessa. Siiis ihania lahjoja ja niin niiiiden näkösiä! Ah, ajattelin lipuessani kassalle. Kerrankin ilman stressiä. Hyvissä ajoin, kumpa sama tunne kantaisi muidenkin joululahjojen ostamisen yhteydessä. "87,65€". Ja infarkti iski. Naama valkoisena ja kämmenet hikisinä kaupasta ulos ja autoon. Siis mitä helvettiä! Neljän ihmisen lahjat yhdeksän kymppiä. Nopeasti laskettuna lahjottavina on vielä 10 perhettä ja 9 lasta. Se tekee ihan hemmetisti hilloa.

Jos olisin nöyrä ja järkevä ihminen, olisin mennyt palauttamaan ostokset. Tai ainakin sen 26€ maksaneen hyasinttihärpäkkeen. Olisin vaikka sanonut kuulleeni lahjan kohteen olevan allerginen hyasinteille, mutta ei. Ylpeys ei antanut myöden. Budjetti on yleensä ollut 10€/lahja. Perheiden muistamiseen 100€ ja lasten lahjoihin 90€, alle kaks sataa. "Kyllä mä selviän" ajattelin. Kunnes auto hajosi. Korjaaminen maksoi kivasti 230€ ja mielessä siintää koko ajan tulevat remonttikustannukset.

Menin lievittämään ahdistustani kirppikselle. Ei, kun siis oikeasti olin menossa yhteen kokoukseen eikä aikaa ollut niin paljoa, että olisi kannattanut kotiin mennä. Kiertelin kirppiksellä ja käteeni osui muoveissa oleva Yatzy/1€, Devil stickit/2,50€, iskemätön ihaa pehmolelu 2€, 8 bagugania kahteen euroon ja vaikka mitä. Uuden veroisia tai uusia leluja ja pelejä. Ostin muutamia juttuja ja palasin rikospaikalle seuraavana päivänä. Kirpputoreihin meni rahaa 32€ ja ostin lahjat kaikille lapsille. Lahjapapereihin meni muutama euro ja päätin leipasta 10 kuivakakkua. Niissä on hommaa, mutta kustannuksia tulee 3€/kakku. Sellofaani oli kinkkupusseja halvempaa, joten askarreltavaa riittää.

Jatkossa ostan kaikki saamarin lahjat kirpparilta, jos niitä nyt edes on pakko ostaa. Ensimmäistä kertaa lahjojen ostaminen oli kivaa! Se oli aarrejahti ja siihen liittyi jännää yhdistelyä ja lahjan saajan harkintaa. Ennen määrittävä tekijä on ollut hinta, ikä, sukupuoli yms. Nyt oli mahdollisuus aidosti ja oikeasti ideoida!!

Ostin lähes teinille yöpöydän lampun (5€) johon uskon hänen ihastuvan ikihyviksi. Löysin pienille seikkailijaluonteisille sisaruksille merirosvoista kertovan kirjan (4€) ja toisesta pöydästä käyttämättömät pääkallohuivit (2x 1€), lahjaan liitin vielä pienen pussukan (0,20€) johon laitoin lasisia marmorikuulia ja helmiä (0,50€). Lisäksi keksin heille omat merirosvonimet jotka kirjoitin korttiin. Seikkailu alkakoon!!

Kaikki lahjat on paketoitu ja aattoon on neljä päivää. Muutama kakku kyllä vielä olis...