Onks normaalii?

Onks normaalii, että ihminen joka on juuri maksanut 13 000€ selkäpiitä karminutta velkaa pois, haaveilee uuden velan ottamisesta? No minullahan on se tilanne, että haaveilen omasta kodista. Kolmekymppinen nainen joka on ensimmäistä kertaa elämässään sellaisessa tilanteessa, että asuntolainan saaminen on mahdollista!

Aiemmin olen joskus kertonut, etten ole potentiaalinen lainan saaja, sillä minulla ei ole takaajaa. Tuo tilanne ei ole muuttunut. Takaajia ei ole mistään ilmaantunut. Olen nyt käynyt hakemassa lainatarjouksen Tapiolasta, Danskebankista, Säästöpankista, Aktiasta, Nordeasta ja Osuuspankista. Lainahakemuksen täyttämisen yhteydessä kaikissa paikoissa on nikoteltu ja pudisteltu päätä. Ai ei ole pääomaa...? No kyllä se 10% pitäisi olla.. Olisin ottamassa lainaa alle 70 000€. Kymmenen prosenttia tuosta summasta olisi 7000€, se on summa jonka pankki myöntäisi minulle vakuudetonta lainaa. Ei mahdu kaaliini. Miksi pankki ei voisi ottaa tuota riskiä, kun on kyse niiin pienestä summasta?

Onneksi lama kolkuttaa, ja pankinjohtajat on viksuja ja rahan ahneita. Aktia, Nordea ja OP ovat jo kuitanneet lainan mahdolliseksi ja toistaiseksi vain Danskebank on ilmoittanut, että rahaa ei heru! Olen siis tehnyt tänään tarjouksen unelmieni kaksiosta. Wish me luck!!!

Ainiin! Tänään oli palkkapäivä ja laskut on maksettu. Remonttirahasto on avattu ;) Koitan mennä nyt miniminimini askeleita ajatuksissani, mutta lamput on jo nettikaupasta valittu. Huoh.. niin sitä vaan innostuu nopeasti.

Ps: Edellisen postaukseni yhteydessä kyselin mitä lukijat olisitte mieltä blogin suunnan muutoksesta kotoiluun ja remppahommiin tms. kommentteja suuntaan taikka toiseen ei tullut. Kuitenkin muutaman vuoden bloggauskokemus on opettanut, että kannustavia kommentteja kirjoitetaan. Ainakin minun blogiini. Kukaan ei siis kehtaisi sanoa "Älä saatana, ihan paska idea!" Sen sijaan mielellään blogin kommenttikenttä täytetään tällaisella: "Oi, kuulostaa ihanalta, odotan jo seuraavaa postausta!" Koska kommentteja ei tullut, oletan lukijoiden ajatelleen ensimmäistä vaihtoehtoa. Tai sitten kukaan ei ajatellut mitään. No... katsotaan. Sovitaan vaikka niin, että olen nyt käymistilassa ja odottelen sitä kirkastunutta ajatusta, joka välähtää jossain vaiheessa ja ohjaa oikean suunnan. Niin käy, ennemmin tai myöhemmin.