...määräaikaisten työsuhteiden kirous. Taas on soppari loppumassa tammikuun lopussa, eikä selkeää käsitystä ole siitä mitä tulee tapahtumaan tai missä tulen työskentelemään. Yritän rauhoittua siihen ajatukseen, että sen näkee sitten. Tai ennemminkin, sen näkee sitten kesäkuussa, että mitä olen puuhannut ja kuinka pitkään sitä jatkuu. Määräaikainen työsuhde on ihan jees niin kauan kuin sitä määräaikaisuutta on yli kuusi kuukautta jäljellä. Kolme alkaa olla kriittinen ja kun viimeinen kuukausi lähenee, alkaa tosissaan ahdistamaan. Nyt tekisi mieli sanoa, että eihän se mitään jos työt ei jatku, sitten rauhassa etsin jne. mutta näin se ei ole. Puskurissa ei ole mitään. Tai on säälittävät 1200€ (joka muuten mulle on ja on ollut aivan helvetin suuri raha,) jolla saa aikalailla juuri ja juuri laskut maksettua yhden kuukauden ajan.
Aijon tahkota lisätöitä joulun aikana hullun lailla, että rahaa tulee, mutta samalla siten leppoisasti että saisin myös levättyä. Sillekin on nimittäin todella tarvetta juuri nyt.
Sama täällä! Oma soppari loppuu tammikuun puolivälissä, eikä vielä tietoa jatkosta. Odottelen tässä juuri tietoa alkuviikosta olleesta työhaastattelusta...Onneksi on säästötilillä rahaa. Työnhaku on muuten yllättävän vaikeaa samalla kun käy töissä. Tsemppiä sinulle!
VastaaPoistaKiitos! Niin sitten lopulta kävi, että sain tänään tiedon että työt jatkuvat kevään loppuun (ainakin) hullua on luvassa - - ei aivan sama työnkuva kuin nyt. 😆
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! Puskuri ja säästöt muuttaa tilannetta tosiaan. Onneksi minulle kävi tässä asiassa nyt hyvin. Tsemppiä jännitykseen! :)
VastaaPoista